Täällä sitä ollaan Kuopiossa. Tulin tänne siis viime maanantaina, mutta ihmetykseksi homma alkoikin vasta tiistaina. Saimme siis Koon kanssa oikeen lomapäivän heti sairaalareissun kärkeen. Kävimme pyörimässä Matkuksessa ja ihmeteltiin Kuopiota. Vietettiin yö KYS:n potilashotellissa, joten eka vuorokausihan oli todellakin kuin lomaa.;)
Tiistaina homma sitten pyörähti käyntiin korkea-annoshoidoilla. Mitä se noin käytännössä tarkoittaa niin sytsostaatteja on annettu mulle nyt neljä vuorokautta ja vielä olisi tämän päivän satsit vastaanotettavina. Tämä ekan viikon intensiivihoito on todella nimensä veroinen, koska annostukset on suuria ja tahti intensiivistä. Aiemmilla Jyväskylässä tehdyillä hoitokerroilla sain aina 2-4 sytostaattiannosta 1-2 päivän aikana. Nyt niitä tulee kaiken kaikkiaan 18 kpl viiden päivän aikana. Eli aikamoinen määrä. Siihen lisäksi vielä kaikki muu nesteytys ja pohoinvointilääkkeet niin tiputuskertoja tulee helposti sellaset 30kpl. Rupee olo olemaan niin täynnä nestettä, että korvissa holisee. Onneks oon selvinnyt vielä toistaiseksi ilman pahempia oloja. Välillä meinaa tehdä vähän tiukkaa, kun joutuu kuuntelemaan, kun muut oksentaa. Ei se olo ihan niin vahva oo, ettei tuntuis missään.. Mutta niin kuin sanottua, minähän kestän!
Eilen mut siirrettiin jo omaan eristyshuoneeseen (tosin onneksi saan vielä viikonlopun ajan liikkua täältä) tulevaa kantasolujen palautusta varten. Se homma alkaa maanantaina ja onkin sitten vissiin tämän reissun vaikeinta vaihetta. Tosin sitäkin kun on niin vaikea ennustaa, miten kukakin reagoi. Mikä solujen palautuksesta tekee rankan niin se liittyy tämän viikon korkea-annoshoitoon ja sitä seuraaviin oloihin. Omat solut ovat suurien sytostaattiannosten vuoksi niin alhaalla ja luuytimentoiminta alkaa lamaantua. Olotila rupeaa olemaan niiden asioiden vuoksi aika voipunut ja hutera. Noh, sen näkee sitten ja sen jälkeen olon pitäisi rueta pikku hiljaa kohenemaan, kunhan aikaa kuluu.
Tässä on muutamana aamuna ollut hoitajilla ihmetystä, kun aamukontrolleissa he eivät ole saaneet mitattua mun verenpaineita ja sykekin on ollut aika hurjan alhainen. Summa summaarum: paineita ei ole ja hiihtohommistakin on ollut kestävyyden kannalta selvästi hyötyä, kun pumppu jaksaa olla rauhallinen kaiken tän keskellä. Tänäkin aamuna mun leposyke oli 42 ja paineet siellä 115/80. On mulle sanottukin, että hyvästä kestävyyskunnosta on vain hyötyä tässä hommassa. Joten ulos, ylös ja sivakoimaan tai liikkumaan kaikki!:)
Josta tulikin mieleen, että mä pääsin keskiviikkona ihan äitin kans lenkille täältä osastolta! Ai että oli ihana käydä pihalla vähän haistelemassa ulkoilmaa ja nauttimasa jäsenten liikuttelusta. Tuossa äsken kysäsin, kun 15/18 sytotippa alkoi, että josko oisin tänään voinut käydä Koon kanssa vähän lenkillä.. Katsotaan, miten tiputukset menee niin jospa pääsisin tuonne ihanaan auringonpaisteeseen. Aurinkoista viikonloppua!:)
Hoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti