Pitkästä aikaa! Kaiken näköstä on kerennyt tapahtua tässä välillä. Onneksi suurimmaksi osaksi hyvää ja ihanaa, mistä saa valtavasti voimaa.:) Mua ei oo vaan yhtään huvittanut rueta kirjottamaan, kun oon tiennyt, että kohta mulla on aikaa varmaan liikaakin notkua tässä näppäimistön äärellä. Tulevana maanantaina mulla on nimittäin meno Kuopioon. Kohti loppurutistusta, viimeisiä kärsimyksiä ja voimien menettämistä.
 |
| Lenkkejä jäällä, teillä, metsissä, yksin ja ystävän kanssa. |
Maanantaina alkaa siis kantasolusiirto. Ensimmäinen viikko menee aika myrkykkäästi, kun sytostaatteja tykitetään vielä viiden päivän ajan suurella annoksella. Ja senhän arvaa mitä se saa aikaan.. Joka tapauksesa tämä korkea-annoshoito on sitä varten, että mun luuytimen toiminta lamautetaan. Ei kehity enää yhtä ainutta vääristynyttä solua, nainen resetoidaan ja viedään loppuun.
Kuulostaa hurjalta, mutta sen jälkeen alkaa sitten nousukausi. Multa kerätyt kantasolut palautetaan toisen hoitoviikon alussa. Niiden avulla alkaa voimien keräily ja sen uuden Hoon herääminen. Sairaalassa olo tulee kestämään noin kolme viikkoa. Osa eristyksessä, osa ei-niin-eristyksessä. Hurjimmalta tuntuu se, että mä todella kohta oon niiden seinien sisällä. Ei pääse tuoksuttamaan ulkoilmaa, saatikka lenkille tai hiihtämään. Ei kokkaamaan omia ruokia tai nukkumaan omassa sängyssä. Ei päättämään siitä, mitä nyt haluan tehdä, mihin mennä tai ketä nähdä. Mutta oon tähän valmis! Hitto soikoon, mitä vain terveyden eteen. Loppurutistus on hurja ja vaativa, mutta minä oon kerännyt sitäkin vahvempia supervoimia ja kestävyyttä näiden neljän viikon aikana. Tutiskoon Kuopio, täältä tullaan!
 |
| Latuja, latuja, ahh! Rapiat 150km kasassa. On mahtavaa yllättää itsensä!;) |
Ennen sitä meinaan nauttia vielä vikoista päivistä kotona rakkaimman Koon kanssa, vähän töistä, hiihtoladuista ja ystävistä. Vielä kerään viimeiset voimanrippeet siihen sydämenmuotoiseen pumpulilla täytettyyn pankkiin, joka kimaltaa ja on vaaleanpunainen. Hankalina hetkinä palaan sinne kimaltelevaan pumpuliin, joka on täynnä toivoa tulevasta, täynnä rohkaisevia sanoja ja hetkiä. Kiitos kaikille, jotkaa ovat auttaneet minua täyttämään tuota suloista sydänpankkia. Se tulee olemaan voimavarani!<3
Nyt jos koskaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti