Ajatusten tulva

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niinhän sitä tavataan sanoa.. Täällä kujeet sinäänsä pysyy valitettavasti aikalailla samanlaisina, mutta onneksi sain eilen vuoden parhaan uutisen. Pääsin nimittäin sairaalasta kotiin! Lämpöä minulla oli edelleen eilen aamullakin niin tuli siinä taas itkut tirautettua, että enkö koskaan pääse sairaalasta pois.. Veriarvot olivat kuitenkin nousseet niin hyvin, että sain luvan lähteä kotiin. Nyt ei auta, kun toivoa, ettei kuume nouse ja saan olla kotona.

Uuden vuoden aatto sairaalassa meni ihan hyvin tai niin hyvin, kun niissä olosuhteissa nyt hyvin voi mennä. Onneksi en ollut todellakaan yksin! Kyllä meillä oli sellaiset räkätyskerhot välillä siellä, että naapuritkin varmaan häiriintyi. Onneksi ei saatu varoitusta.;) Hetkittäin jopa unohtui, että olen sairaalassa. Siitä kiitos kuuluu Koolle, äitille ja R:lle!<3 Vielä edellisenä päivänä en olisi voinut uskoa, että mua naurattaa enää mikään. Asiat ympärillä on niin synkkiä ja suuria, että nauraminen tuntuu välillä suorastaan vastenmieliseltä. Luojan kiitos on ihanat ihmiset, jotka välittävät, ovat läsnä ja saavat ajatukseni aivan muihin asioihin kuin syöpään ja ennen kaikkea saavat minut taas nauramaan. He pitävät kädestä aivan joka hetki. <3

Sairaalan tarjoama juhla-ateria. Onneksi Koo pelasti mut tuomalla meille HYVÄÄ ruokaa.

Kyllä näissä juhlapyhissä on joku kummallinen tunne.. Usein tällaisiin päiviin liittyy muistoja ja tunteita. Kyllä ne muistot ja tunteet kummasti kolkuttelee takaraivossa verronkin nyt, kun kaikki on toisin. Vaikka sitä kuinka yrittää unohtaa tällaisten juhlapäivien olemassa olon niin eihän sitä unohda. Tällaisina hetkinä koen suurta kateutta muita kohtaan, että he voivat elää normaalisti ja tehdä niin kuin itse haluaa. Itsemääräämisen oikeus on osa ihmisyyttä. Mietippä, kun sitä horjutetaan tai jos se viedään sinulta pois. Ei sitä voi ymmärtää ennen, kun kohdalle sattuu. Toivottavasti ei sattuisi kenellekään toiselle läheiselleni, eikä edes tuntemattomalle..

Olo on aika voimaton. Seuraava hoito lähenee taas hurjaa vauhtia ja kyllähän se taas pelottaa. Tällä matkalla, kun tuo vointi ei ole ollut koheneman päin vaan jokainen hoito on jättänyt jälkensä. Vertailin eilen huvikseen jotain mun vanhoja verikoetuloksia ennen tätä kaikkea ja nyt sairaalassa otettuja tuloksia. Ero niissä on luonnollisesti ihan valtava.. Ei voi muuta sanoa, kun että kyllä nämä minulle annettavat lääkkeet ovat hirveitä myrkkyjä. Kunpa vaan kroppaparkani jaksaisi toipua niistä, kun pääsen myrkytyksistä eroon. Ja kunpa vain ne toimisi odotetulla tavalla! Sitä toivon maailmassa eniten.

Koo yllätti taas. Sain 11-v lahjaksi ja voimakoruksi valtavan kauniin käsikorun. <3

Toinen asia, jonka kanssa painiskelin taas eilen.. Nimittäin talous. Sanomattakin selvää, että sairastaminen on kallista. Onneksi asumme kuitenkin Suomessa ja meillä asiat on verraten todella hyvin. Tiedän tuhansia euroja maksavia lääkkeitä, joita minullekin annetaan. Itselleni niistä jää meidän mahtavan sosiaaliturvan vuoksi maksettavaa vain muutamia euroja. Esimerkiksi Jenkeissä asiat ovat aivan toisin niin saan olla hyvin tyytyväinen siitä, että Suomessa kerätään veroja ja niiden avulla esimerkiksi terveydenhuolto ei maksa omaisuuksia. 

Taloushuoliani ei luonnollisesti aiheuta pelkät terveydenhuoltomaksut, koska nehän nyt tietenkin hoidan ensi sijaisesti. Ja ne on pieniä maksuja ne.. Huolen aiheeni on yritykseni. Voi niin rakas UNIK. Palkallisten on helppoa jäädä sairaslomalle, kun vain kiikuttaa yhden lappusen työnantajalle ja sulkee ovan selkänsä takan. Minun ei toki ole tarvinnut tehdä niistä kumpaakaan, mutta kaikki asiat minun on kuitenkin hoidettava olin töissä tai en, ansaitsin kk-tuloni tai en. 

Joo saanhan minä kelalta muutaman satkun sairaspäivärahaa, mutta jos liikkeen vuokra on jo rapiat 1000e niin kuinkas ne kelan rahat riittääkään..? Yrityksen pyörityksessä laskut eivät pysähdy tietenkään pelkkään vuokraan. On sähköä, vettä, teosto, gramex, maksupääte, ajanvaraus- ja kassajärjestelmä, puhelin, tuotteet, kahvit ja vessapaperit...yms kaikki muut vaihtuvat kuluerät. Siitähän ei mihinkään pääse, että itse olen soppani keittänyt, mutta taloutta horjuttava soppa on tällä hetkellä aika kirvelevä. En tällä sanomisellani pyytele almuja vaan kehotan taas monia olemaan kiitollinen, jos talous on turvattu sairasteluista tai poissaoloista huolimatta. Ei sitä suotta sanota, että yrittäjä ei hevillä jää sairastelemaan. Ei vain pysty. Nyt minulla ei ole paljon vaihtoehtoja..

Siitä olen maailman kiitollisin R:lle, että UNIK pyörii vaikken itse pysty panostani tällä hetkellä antamaan. Omistamme UNIKin R kanssa puoliksi niin onneksi meistä puolikas on kuitenkin paikalla. R tekee tällä hetkellä mittaamattoman tärkeää työtä, kun hoitaa meidän yritystä. Olenkin sanonut, että olen R elämän velkaa tästä kaikesta. En voi tarpeeksi kiittää sinua, KIITOS R!<3 Arvostan tekemää työtäsi valtavasti ja toivon sydämestäni, että jaksat, koska tiedän, että tehtävää on paljon. Kiitokset kuuluu tottakai myös muulle UNIKin jengille, koska hommaa on aina verrattaen enemmän, kun yksi on kuvioista poissa.

Kun aloin kirjoittamaan tätä niin minulla ei ollut lainkaan ajatuksia, mistä kirjoitan. Nyt kuitenkin pää on taas putsattu näppäimistölle ja ajatukset valutettu päiväkirjaan. Seuraavaksi taidan mennä hetkeksi pitkälleen, koska luuni kertovat taas olemassa olosta. Toivon parempia päiviä!

Hoo