Vanha vuosi

Tänään on siis uudenvuodenaatto.. Varmaan yksi ikimuistoisimmista, mutta veikkaampa että tämä vuoden vaihde menee positiivisuusmittarin häntäpäähän. Oon siis edelleen sairalassa, enkä pääse pois tänään. En ehkä vielä huomennakaan, ylihuomisesta en tiedä. Sairaalasta pääsyn suhteen oon todellakin lopettanut haikailun. Pääsen sitten pois, kun oon kunnossa. En tarkoita, ettenkö pois pääsyä toivoisi ja odottaisi, mutta turha jatkuva toiveiden elättely tuntuu vaan masentavan niin elänpä siis hetkessä. Onhan se selvä se, että kun lupa heltiää lähtee täältä niin auton perävalot vilhataa muuten sitä vauhtia, ettei lännennopeinkaan kerkee kyytiin.

Tältä näyttää tämän vuoden juhlapaikka

Kummasti sitä näin vuoden viimeisenä päivänä ajatukset seilailee kuluneessa vuodessa. Parilla sanalla sanoen se on ollut kyllä elämäni yksi paras ja hirvein. Selailin tossa mun kalenteria ja olihan siellä merkintöjä, jos jonkin laisista kekkereistä ja touhuista, muutamia ihan ihme muistutuksia (joista en itekään ymmärtänyt, että mitähän ne muisutti:D), lomamatkoja, treenijuttuja melontareissusta (30km!;)) crossfitiin ja työhommia koulutuksista tapahtumiin sekä  lääkärinkäyntejä, leikkauksia, tutkimuksia, hoitopäiviä...yms.

Mun tämän vuoden eka puolikas oli oikeesti yksi elämäni parhaimmista! Paljon kaikenlaisia kivoja juttuja ja tasapainona leppoista, mutta kiireistä arkea. Viime vuonna vuosi vaihdettiin rennosti Keravalla Koon siskon ja hänen miehensä kanssa. Hyvää ruokaa ja juomaa ja sädetikkuja.:D Enpä olisi viime vuonna arvannut, missä vietän seuraavana vuonna aaton..

Tämän vuoden eka päivä oli mun ja Koon tärkeä päivä nimittäin 10 vuotta yhteisteistä matkaa tuli täyteen.<3 Tai siis kyllähän me ollaan tavattu jo joulukuunpuolella, mutta 1.1. me on alettu olee.;) Tapasimme muuten tasan kuukausi Mummon kuoleman jälkeen. 11.12.2005. Mummo oli aina todella tärkeä ja läheinen. Mummo sairasti pitkään syöpää ja lopulta sairaus uuvutti hänet 11.11.2005. Olen monet kerrat hämmästellyt sitä, että kun elämäni yksi tärkeimmistä henkilöistä nukkui pois niin miten voi olla mahdollista, että toinen tämän hetken elämäni tärkein ihminen tulee elämääni tasan kuukausi suuresta menetyksestä. Elämä on välillä ihmeellistä.

Käytiin treffeillä mm. luistelemassa rautatientorilla 1.1.16

Tammikuussa lähdettiin R kanssa ihan mahtavalla tyttöjen reissulle Thaikkuihin. Niin ihanan rentouttava kaksiviikkonen täynnä tyttöjen juttuja. Nautiskelua hyvästä ruuasta, ihanista maisemista, aamulenkkejä ja joogaa rannalla, pientä ja suurempaa saarta, tyttöskootterilla pöristelyä ristiin rastiin, hierontaa, rannalla oloa, kirjoja, unta, hierontaa ja hierontaa. Ahh, oli se ihana reissu!

Meidän eka paikka Railay, vai mikä se oli, mutta ihana se oli :D

Helmikuussa, heti tyttöjenreissulta palattuani alkoi hiihtokausi! Sitä kesti huhtikuun alkupuolelle saakka. Ai että niitä mahtavia hiihtoreissuja Koon kanssa. Viikonloput hupeni tuolloin entistäkin nopeemmin, kun ahnehittiin kilometrejä ja hiihtokertoja. Olin tosi ylpee itsestäni, kun sain hiihtomittariini 500km! Muutaman 50-60km "älä yllytä hullua" -reissun ne kilsat sisälsi. Ollaan me välillä kyllä aika kahjoja, mutta kyllä me ollaan sitten tyytyväisiäkin näistä kahjoista saavutuksista!;) Jospa mä pääsisin sitten ens talvena taas Koon kanssa hiihtämään. On kyllä ikävä niitä reissuja. :(

Mahtavia latuja!

Työthän tottakai kuului koko ajan kuvioihin ja olihan niitä paljon! Maaliskuussa se kova työn teko kuitenkin palkittiin, kun UNIK voitti vuoden paras label.m -kampaamo tittelin! Jeee Wohoo! Hyvä me, hyvä meidän joukkue! <3 Päästiin juhlistamaan tätä voittoa Emmagaalaan! Hienot kekkerit ja niiden jatkot.;) Oli se kyllä upee ilta ja mehän nautittiin ja juhlittiin pettämättömän kovasti, koska meidän jengi nyt on aina täysillä mukana kaikessa mihin lähtee.:D

Gaalasta ei löytynyt julkaisukelpoisia kuvia, joten kuva meidän puljusta :)

Treenit oli toinen juttu, mitkä kulki koko ajan arjessa mukana. Huhtikuussa kuitenkin kuvioihin tuli aivan uusi tuttavuus nimittäin pikajuoksu. Nää on taas näitä älä yllytä hullua hommia, mutta olihan sinne lähettävä, kun R houkutteli.;) Sanoinkin, ettei mulla oo mitään lahjoja juoksuhommiin, mutta ei kai niitä tuukkaan, jos ei lähe kokeilemaan. Ja ai vitsi, sekin homma oli kyllä niin hauskaa!:D Joka tiistai ja torstai me kirmattiin innoissaan lähtöviivalle ja harjoiteltiin, kuin huippu-urheilijat.;) Tätä kesti läpi kesän aina mun leikkauksiin asti.. Toivottavasti palaan vielä näihinkin juttuihin.

Paikoillanne, valmiit, HEP!

Toukokuussa tein oikeesti ihan hulluna töitä, koska kesäkuussa oli luvassa meidän unelmien reissu Jenkkeihin. Ja sitä se reissu todella olikin, yhtä onnen ilotulitusta, hengen haukkomista upeista kokemuksista ja rakkautta. Ekana oltiin viikon verran Havaijilla. Nautittiin olostamme kuin kaikki ois ollu unta. Se oli niin maaginen saari, että edelleen kun katson kuvia niin en tahdo uskoa, että siellä me olimme. <3 Havaijilta lensimme takaisin länsirannikolle ja sitten alkoi meidän roadtrip. Los Angeles-Grand Canyon-Las Vegas-Yousemite-San Fransisco-Los Angeles. Ajeltiin 4200km ja nähtiin niin upeita paikkoja, että huhei! Lisäksi pääsimme tanssimaan meidän reivikengät puhki Vegasissa järjestetyillä EDC festareilla. Sellaiset kekkerit, ettei hienoudella ollut mitään rajaa. Niin paljon raketteja, että näin tarkemmin ajateltuna mua ei haittaa yhtään vaikken nää tänään yhden yhtä rakettia.;) Reissu oli jotain niin upeeta, että saan siitä edelleen voimaa todella paljon. Tosin välillä kyllä myös haikeus iskee, koska tiedostan sen etten voi hetken moista reissua toteuttaa. Tai edes pienimuotoisempaa.. Noh, muistot elää eikä niitä kukaan voi viedä minulta pois.<3

Waikiki beach, kotiranta

Waikiki beach

Näitä postikortti maisemia oli Havaijilla paljon!

Ahh! <3

Sunset beach

Reissun jäkeen alkoi taas kova töiden teko, koska luottokortti oli fiilattu tappiin ja kesäkiireet painoi päälle. Samalla alkoi myös hiipiä nämä lääkärireissut kuvioihin. Kävin lääkärissä heinäkuussa näyttämässä kainalon pattia. Olin havainnut reissulla, että patti on mahdollisesti kasvanut ja tiedostin, että minun on mentävä tutkituttamaan se, kun kotiudun unelmien reissulta.. Ihan ensimmäisen kerranhan minä kävin patin takia lääkärissä jo lokakuussa 2015. Tuolloin tutkimukset jätettiin auttamattomasti kesken. Diegnoosiksi sanottiin vain, että se on vain ärtynyt imusolmukse, koska käytät antiperspiranttia ja sheivaat kainaloita ja lisäksi vedottiin nuoreen ikääni. Jep, jep.. Ja tässä sitä ollaan. 

Grand Canyon

Yosemite

Elokuussa sitten oli tutkimuksia ja lopulta silloin selvisi, että nyt ei ole kaikki aivan kunnossa. Muistan sen niin elävästi edelleen, kun olimme Hensingissä label.m:n mahtavassa koulutuksessa ja tiesin koko ajan, että koulutuksen jälkeen lääkäri soittaa minulle neulanäytteen tuloksista. Sekin oli kauhistuttava puhelu... Sen jälkeen tuli leikkauspäätös ja leikkaus toteutettiin lopulta 2.9.16. Elämäni kaikkein karmein puhelu tuli 13.9.16 ja siitä tämä helvetti alkoi.. Loppua ei ole vielä näkyvissä, mutta kärsimystä tälle matkalle on sattunut jo todella paljon. Tai ihan kun tämä matka nyt kovin iloista olisi missään vaiheessa, koska vaakakupissa painaa elämän ja kuoleman punnukset. Onneksi välillä on kuitenkin ollut parempiakin jaksoja ja hyviä päiviä. Niistä saa valtavasti voimaa tässä hurjassa taistelussa. Onneksi on maailman paras aviomies Koo ja maailman paras äiti ja kaikki muut uskoa ja voimaa luovat läheiset ja ystävät. Tämän matkan alussa lupasin seistä positiivisen taistelija lipun juurella, tuli mitä tuli. En olisi ikinä arvannut, että kuinka vaikeaa se voi olla. Välillä elämä antaa ja välillä se sitten ottaa. Aika rankasti. Onneksi meistä kukaan ei tiedä huomista.

Las Vegas

Los Angeles

San Fransisco

Tällä hetkellä mieleni ei ole läheskään niin maassa kuin vielä pari päivää sitten. Ei tässä ole annettau taaskaan paljon vaihtoehtoja niin ei se auta kun tyytyä kohtaloonsa. Nyt jaksan onneksi taas uskoa, että kyllä se minunkin onnen aika vielä tulee. Joku kaunis päivä. 

EDC ja tanssivat reivaajat

Tiedän tarkalleen toiveeni, jonka aion puolenyön aikaan esittää. En kerro sitä, ettei huono onni seuraa seuraavaa vuotta. Toivotan parempaa tulevaa vuotta 2017! Uskokaamme, että se on edeltäjäänsä armeliaampi. <3

Yosemite

Hoo