100 kg höyheniä

Eilen, kun sain ensimmäisen tekstin kirjoitettua niin minulle tuli todella vapautunut olo. Sain jotain sisältäni ja mielestäni ikään kuin pois, kun sain asioita kirjoitettua. Läheiset vain jotenkin kummasti olivat hyvin tunteikkaina, kun annoin heille osoitteen ja pyysin heitä lukemaan. Eikä se mitään haittaa. Ei meistä kukaan jaksa olla aina vahva.

Jos jotain olen jo tähän mennessä oppinut niin tunteet on elettävä läpi, muuten ne jäävät painamaan mieltä. En odota keneltäkään kokoaikaista vahvaa asennetta, koska en jaksa itsekään olla koko ajan vahva. Eläkää tunteenne läpi minun tai ystävän kanssa tai itsekseen, näin pystytte käsittelemään asioita hetkessä, eikä silloin vasta, kun se on liian myöhäistä.

Ymmärrän tottakai, että tekstini oli heistä koskettava, koska kirjoitin sen suoraan sydämestä ja osittain se kertoi myös heidän tarinaa rinnallani. Sen meinaan tehdä jatkossakin, koska se puhdistaa mieltäni ja saa sydämeltä painolastia keveämmäksi.

Pahoittelen siis jo näin heti toisen tekstin kunniaksi läheisiäni, joiden "nessukustannukset" tulevat nousemaan.;) Mutta uskon, että te totutte ja ymmärrämme taas kerran paremmin toisiamme.

Enkä minä meinaa tähän päiväkirjaani kirjoittaa vain mustan sävyisiä sivuja, koska ei tämä elämä, kaikesta huolimatta, pelkästään mustaa ole. Elämään, kuten tähän päiväkirjaanikin kuuluu kaikki sateenkaaren värit. Kirjoitan kaikkea, mikä on elävästä elämästä. Elämän ilot ja surut, sateenkaaren kaikki värit.

Hoo