Sunnuntai iltana se kauan pelätty ja odotettu hiustenleikkaus sitten tapahtui. Kävimme äitin ja Koon kanssa liikkeellä loihtimassa mulle uusi lookki. Hyvin harvaksi päässyt Einstein lookki sai väistyä ja Kekkonen tuli tilalle.
Tukan leikkuu kaljuks ei ollut enää lainkaan musta mörrimöykky, kun sain jotenkin käsiteltyä asian menneellä viikolla. Tiukkaa sen kaljuusasian hyväksyminen teki, mutta niin minä vain sain ajatukseni kasattua ja selätettyä mustan mörrimöykyn. Ja kirjottaminen auttoi tässä hyväksymisprosessissa taas kerran.
Liikkeelle mennessä mua jännitti ihan hirveesti.. Tiesin, että tämä suuri hetki on koittanut ja kaikki pääni sisällä tehty työ oli nyt vietävä toteen. Työnjako meillä oli selvä, että äiti leikkaa mun pään toisen puolen ja Koo toisen. Sitten kävimmekin ahkerasti hommiin, kunhan olin vetänyt taas ensiksi punat huuliini.
Punatuissa huulissa minä istuin kampaajanpenkkiin ja "rentouduin". Niin kuin nyt yleensä kampaajalla käydessä tehdään.;) Maestrot aloittivat rohkeasti työnsä ja uhkuivat itsetuntoa, joten minunkin mieli rauhoittui.
Ensin hapsukaiseni oli lyhennettävä saksilla lyhyeen mittaan kauttaaltaan, ettei kone hirtä kiinni, koska päänahkani oli muutenkin jo tosi hellä. Sitten sain vielä hiusten pesun (ja kasvopesun, kun äiti-maestrolta nyt vaan pääsi hiukan lirahtelemaan vettä myös etupuollelle;)). Kyllä meitä nauratti!
Hiusten pesun jälkeen alkoi kone laulaa. Olin kyllä todella ylpeä kampaajistani, koska he tekivät todella tarkkaa työtä. He katselivat ja tarkkailivat leikkuun tulosta eri suunnista ja kulmista, että jäljestä tulee priimaa ja tasaista. Äitin koira Essi istui koko ajan mun sylissä ja katsoi ihmeissään, että mitä tässä oikein tapahtuu. Eläimet ovat kyllä ihmeellisiä, kun kyllä ne jotenkin aina ymmärtävät nämä ihmeelliset tilanteet ja haluavat parhaansa mukaan olla tukena.
Lopuin viimein, kun työ tuli valmiiksi niin viimeistelin itse ihan vain pari pientä kohtaa.;) Maestrojen hellään huomaan ja tarkkaan työskentelyyn olin kyllä valtavan tyytyväinen, mutta pitäähän nyt kampaajan aina päästä antamaan se viimeinen oma käden jälkensä. Kampaus kuin kampaus.;)
 |
| Siinä ne on, mun leikatut hiukset <3 |
Räpsimme kuvia koko hiustenleikkuun ajan ja muutama videokin piti kuvata. Loppujen lopuksi tosi kivoja muistoja, koska meillä oli oikeasti niin kivaa ja eihän niille maestrojen "välimallivariaatioille" voinut kun nauraa.
Mutta viimeinen kuva oli kyllä paras! Olemme siinä liikkeen pesupaikoilla potretissa koko porukka, minä, Koo, äiti ja Essi. Me ihmiset olemme hyvin iloisen näköisiä ja Essi nuolee mun kaljua. Jes! Sain siis hyväksynnän myös mun uskolliselta päikkäripäivien karvakaverilta. <3
Ja niin, eihän se naisen kauneus ole vain hiuksista kiinni?! Kyllä itsensä voi kruunata monella muullakin tapaa. :)
Hoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti