Huh huh, nyt oon taas selvinnyt yhdestä leikkauksesta. Niitä on kerennytkin olla tässä kahden kuukauden sisällä kolme kappaletta. Tänäänhän homma meni jo kuin vanhalta tekijältä.
Tässä matkan varrella on kerennyt "tottua" jos jonkin moisiin toimenpiteisiin niin vissiin myös näihin leikkauksiin voi ihminen tottua. Jokainen leikkaus on ollut hyvin erityylinen, mutta jokainen niistä on liittynyt tähän sairauteen. Milloin kasvaimen leikkausta, milloin vatsan sisuksien leikkelemistä ja viimeisimmäksi nyt "teleportin" asennusta.
Mua vähän nauratti äsken, kun vedin punat huuliin, että piristyisin ja saisin tehtyä jotain kivaa. Siitäpä tuli sitten mieleen, että tulenpas vähän höpisemään tänne näistä leikkauskokemuksistani.
Eka leikkaus oli kasvaimenpoisto, jota ei tosin tiedetty ennen leikkausta, että mikä tuo mystinen patti kainalossani oli. Tai olihan siitä arvelua, mutta eihän kukaan nyt minulle voinut sanoa, että se on mahdollisesti kasvain. Niin kuin ekassa tekstissä kirjoitin niin olin itse kyllä tiedostanut hyvinkin myös tämän vaihtoehdon.
Ensimmäinen leikkaus sujui hyvin. Muistan vain sen kuinka olkapääni olivat aivan eri tasoilla ja käteni ei noussut ylös leikkauksen jälkeen. Siitä toivuin vähän reilun viikon verran ja sittenhän olinkin jo reippaana tyttönä töissä. Muistan vielä, kun tikkienpoistajatäti kysyi minulta, että olenko todella menossa töihin suoraan tikkien poistosta. Siihen vain tuumasin, että joo oonhan mä tässä jo yli viikon lepäilly. Vissiin piti vähän ihmeenä, koska kampaajan työssäni joudun kannattelemaan käsiäni päivät pitkät ja kun käteni ei ollut vielä muutama päivä sitten noussut 30cm korkeammalle. Vitsailin, että istutan asiakkaat vaikka lattialle lotusasentoon, tuleepahan myös feng shuit kohdilleen.;)
Seuraavasta leikkauksesta jäikin sitten hiukan karummat muistijäljet, koska olin niin järkyttävän huonovointinen sen jälkeen ja muutenkin jälkiolot oli tosi tukalat. Vissiin oli kropalle vähän liikaa, kun tuli kaksi nukutusta noin kuukauden sisään. Noh, tästäkin aika kultaa muistot ja poppaskonsteilla ja lääkkeillä siitä selvisin kaikkineen kauheuksineen. Onneksi se on ohi.
Tänään minulle siis laitettiin laskimoportti, jonka nimesinkin teleportiksi, koska tämä on portti mun terveeseen tulevaisuuteen. Voi, kun voisin hypätä sinne porttiin samanlailla, kun siinä vanhassa sarjassa. Mikäs se nyt olikaan.. Tähtiportti!!! Se oli muuten hyvä sarja se, muistatko sen? Noh, kaikki aikanaan.
Portin asennus tehtiin puudutuksessa ja se mua vähän jännitti, kun en saisikaan sitä autuasta nuijanukutusta. Onneksi kaikesta tajuaminen veitsen alla ei ollukaan niin paha kokemus vaikka eihän siitä mihinkään pääse, etä kyllähän se kipeetä teki. Kävi myös hauska sattuma, kun leikkaussalissa tuli vastaan vanha tuttu sairaanhoitaja. Hän on ollut mun jokaisessa leikkauksessa ja nyt sanoinkin hänelle, että tää on vika leikkaus, nyt me ei nähdä näissä merkeissä pitkään aikaan.
Heräämössä hoitaja, jos toinen kävi toivottavassa minulle paljon voimia ja tsempit matkalleni. Meinasin siinä itsekin hiukan herkistyä, kun näin ne ilmeet, kun he lukivat tarinaani koneelta ja lähestyivät minua sen jälkeen. Kiitin ja kerroin olevani sissi.
Nyt kurkulla on hiukan ikävä tunne, kun putki kaulalta solisluun alapuolle tuntuu puhuessa ja nielastessa. Ehkä mulla senkin takia tuli tarve kirjoittamiselle, kun ei pysty höpöttämään.;) Mutta niin kuin sanottua, vika leikkaus ja nyt ei muuta, kun painetaan eteenpäin kuin mummo metrisessä lumessa, läpi harmaan kiven.
Hoo
Hoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti