Baby steps

HUH! Niin se elämä vaan rupee taas hiukan voittamaan! Viime yö meni ihan harakoille, kun hikoilin pahaa pois ja kärvistelin luukivuissa. Saattaa kuulostaa kurjalta, mutta itsehän olin vallan mielissään!:) Tiesin, että hikoilu johtuu kuumeen alenemisesta ja luukivut siitä, että mun pienokaiset valkosolut on jaksanut rueta kasvamaan. Lopulta pyysin hoitajalta lääkettä, kun oli sitä mahdollisuus saada, että saisin edes muutaman tunnin unta luiden vihlomiselta.

Aamulla heräsin paljon pirteämpänä, kuin mikään aamu tällä viikolla! Jos olinkin nukkunut lauantaista lähtien vain liikaa? No ehkä ei.. Silloin kroppa oli tosissaan niin rättipoikkiväsynyt, että ei se jaksanut muuta kun nukkua. Muutoin aamu alkoi normirutiineilla. Verikokeet ja sen jälkeen sitä näiden mysteeriksi osoittautunutta puuroa.

Ei todella ole haitannut näin jälkeenpäin, että jouduin paastoamaan maanantain ja tiistain, sillä parin aamun vellit on kyllä näyttäneet puolensa. Ruokaa sen enempää moittimatta, sen mysteeri jatkuu aina lounaasta, päivällisen kautta iltapalaan.;) Eilen olikin ihan parasta, kun Koo tuli illalla mun luokse ja toi mulle subin! Vieläpä 30cm footlongin chicken teriyakina! Muistakaa ne pienet ilot! Kun ne muistaa niin iloita saa monta kertaa päivässä aivan pienistä ja monesti niin kovin itsestäänselvistä asioista.

Aamuhoitajan tapaamisella mulla oli ihan hyvä kuti, että tästä taitaa tulla ihan hyvä päivä. Eka hyvä uutinen: Kuume oli laskenut! Jeee ne pirun monimutkikkaat ja vaikeastitavoiteltavat oikeat antibiootit rupeaakin löytymään. Siinä vaiheessa mieleeni juolahti, kun ystäväni V sanoi minulle kerran, että monesti tuska rupeaa helpottamaan silloin, kun omat voimat ovat jaksamisen suhteen kaikkein eniten koetuksella. Niin tälläkin kertaa! Tämä uutinen sai eilisen synkän mielen väistymään ja luomaan taas uskoa kirkkaana kohti tulevaa.

Kohta jo tulikin lääkäri kertomaan verikokeiden tuloksista. Toinen hyvä uutinen: Valkosolut olivat kasvaneet pikkiriikkisesti niin, että nyt ne pystyttiin ensimmäistä kertaa jo mittaamaan. Jee, hyvä valkkarit! Antibiootit olivat puolestaan aiheuttaneet sen, että mun punasolut eli trombosyytit olivat laskeneet. Sen vuoksi minulle oli saatava trombosyyttejä. Nyt istun tässä parhaillaan "tronbosyyttiletku laskimoportissa" ja mietin kiitollisena kaikkia niitä, jotka luovuttavat verta.:)

Tänään sain myös ensimmäistä kertaa mainintaan siitä, että pääsisin vielä kotiinkin jossain vaiheessa! Se nyt oli niin valtavan hyvä kolmas uutinen, että melkeen pakkasin jo laukkuni, puin ykköset päälle ja tilasin pirssin. Maltoin mieleni, koska tässä tilanteessa, tämän sairauden kanssa ei passaa rueta hekseleitä paukuttelemaan. On elettävä hetkessä ja nautittava aina niistä hyvistä hetkistä ja minähän nautin!:)

Hawaiji kesäkuu -16 <3

Hoo