Viime päivinä olen tosi paljon miettinyt tätä ihmeellistä elämää. Miksi kaikkea tapahtuu, miten tapahtuu ja mitä niistä seuraa? Päässä on pyörinyt niin paljon ajatuksia, että välillä ne tahtoo mennä solmuun. Välillä taas tuntuu, että mielessä komeilee kirkkaana vastauksia, että miksi mikäkin asia on tapahtunut. Mieli on kyllä todella ihmellinen.
Ennen kaikkea olen kuluvan viikon aikana nauttinut vapaudesta. Vaikka olen helvetin sidoksissa tähän sairauteen niin nyt kun olen saanut olla kotona ja tehdä niin kuin itse haluan niin vapauden merkitys on korostunut tosi paljon. Yksi päivä, kun jaksoin taas pitkästä aika lähteä lenkille niin nautin suunnattomasti, kun pystyin menemään mihin halusin ja olla ulkona. Suhasin edes takas lutakon satamaan rakennettuja portaita, koska mä voin, kun ei ole tippaletkua ja telinettä hidastamassa kulkemista.
Olen lukenut nyt todella mielenkiintoista kirjaa nimeltä Syövästä voi selviytyä, Kelly A. Turner. Siinä kirjassa on kerrottu tarinoita ihmisistä, jotka ovat saaneet "kuolemantuomion", koska mitään ei ole sairauden voittamiseksi ollut enää tehtävissä. Kaikesta huolimatta he ovat ryhtyneet kantamaan itse omasta terveydestään vastuuta, kun lääketiede siihen ei ole enää pystynyt. Yksi henkilö on muuttanut ruokailutottumuksensa, yksi vähentänyt elämästään stressitekijöitä, yksi ruennut kuuntelemaan sisäistä ääntään... yms. Kaikissa tarinoissa tähän mennessä on ollut yksi yhdistävä tekijä: Kuuntele itseäsi ja palvele mieltäsi.
Yksi tarina kosketti erityisesti, jossa kerrottiin naisesta, joka oli mystisesti sairastanut pitkittynyttä yskää. Hän kävi lääkärissä monet monituiset kerrat, kokeili eri lääkkeitä ja testasi kaikkea mahdollista, muttei yskä hellittänyt. Lopulta monien tutkimuksien seurauksena häneltä löydettiin sisäelimistä kasvain ja naiselle aloitettiin voimakkaat hoidot. Hoitoja jatkettiin kaikin keinoin niin kauan kunnes syöpäsolut olivat levinneet jo niin, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Nainen laitettiin kotiin ja lääkärit tiesivät, ettei nainen pysty selviytymään tästä hengissä, kuin pari kuukautta.
Nainen oli päättänyt toisin ja päätti ottaa itse vastuun terveydestään. Hän päätti jättää työnsä, josta hän ei ollut pitänyt aikoihin. Hän päätti rauhoittaa elämänsä itselleen, koska oli aina aiemmin tehnyt hyvää vain muille, muttei itselleen. Nainen päätti myös rueta kuuntelemaan sisäistä ääntään, intuiitiota. Hänen mielensä keveni valtavasti ja elämänlaatu parantui niin hänellä itsellään kuin lähimmäisillä, koska he vaistosivat, että nainen voi huomattavasti paremmin.
Meni kuukausi, toinen ja kolmaskin. Nainen huomasi, että yskä on poistunut ja hänen olonsa toden totta on huomattavasti parempi, vaikkakin voimakkaat hoidot tuntuivat hänen kehossaan edelleen. Hän päätti jatkaa valitsemaansa polkua ja niin koitti kevät pitkän talven jälkeen. Tuolloin nainen päätti mennä lääkäriin ja pyytää, että hänet tutkittaisiin, että mitä hänen kehonsa sisällä on tapahtunut.
Ensinnäkin lääkärit olivat ihmeissään, että nainen oli edes hengissä ja toisekseen tottahan he halusivat sormet syyhyten tutkia hänet. Oli tapahtunut ihme. Naisen kehosta syöpäsolut olivat vähentyneet puoleen ja tilanne hänen kohdallaan näytti huomattavasti paremmalta. Lääkärit olivat ihmetelleet, että mitä hän oli tehnyt? Nainen vastasi, että hän muuti elämänsä sellaiseksi, että hänen on siinä hyvä olla. Kuunteli itseään ja antoi itselleen aikaa sekä ennen kaikkea luotti intuiitioonsa.
Jo arvata saattaa, että tämä(kin) kirjan tarina päättyi onnellisesti ja nainen selviytyi lohduttomasta kuolemantuomiosta vaihtoehtoisten hoitojen avulla. Voin lämpimästi suositella, tätä kirjaa, koska tämä kirja ei ole vain syöpää sairastaville sellainen "hihhuliopus" vaan tässä kirjassa on oikeasti sanomaa ihan ylipäätään elämään.
En tietenkään tarkoita tällä kertomuksella, että olisin itse hyppäämässä pois lääketieteen kelkasta. Luotan kyllä 100%:sti siihen, että lääketieteen avulla saan terveyteni takaisin. Mutta ymmärrän entistäkin vahvemmin myös sen, että omilla ajatuksialla ja teoilla on valtavan suuri merkitys siinä, että paranemiseni tapahtuu parhain mahdollisin tavoin. Myös syöpälääkärini antoi hoitojen alussa minulle yhden neuvon. Että pitäisin mielen niin positiivisena, kuin se on mahdollista ja tekisin itselleni mieluisia asioita. Sitä olen kyllä todella toteuttanut niin paljon, kun se on vain ollut mahdollista.:)
Kirjan tarina kolahti, koska myös minulla kehoni on kyllä viestinyt minulle, että jotain on vialla. Olen vain jatkanut höyrypäisenä sitä hurjaa arkeani, joka on ollut kyllä viimeistä minuttia myötä täynnä kaikenlaista. Nyt olen oppinut, että kehoni pitää minusta huolen, vaikka pää itsepintaisesti yrittääkin vääntää minua äärimmäisiin suorituksiin ja venymisiin. Jatkossa kunnioitan kehoni antamia viestejä ja annan itselleni aikaa enkä pakota, jos jokin ei tunnu hyvältä. Kuuntele siis itseäsi, kyllä sinä, jos joku tiedät, että mikä on sinulle parhaaksi.
Hoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti