Armelias itselleen

2/6 hoidosta kotiuduttu. Home sweet home <3 En ole vielä aiemmin kertonut sytostaattihoidoistani, joita on siis kerennyt olla tässä kuukauden sisällä kaksi kappaletta.

Ensimmäinen hoitokerta jännitti mua kovasti ja varmasti ihan luonnollista, koska kaikki oli niin uutta ja aika järkyttävää. Järkyttävää sen takia, kun kävi todelliseksi, kuinka paljon mun sisään pumpataan kaiken maailman myrkkyjä ja mitä kaikkea ne sitten mahtaa mulle aiheuttaa, koska jokaisella lääkkeellähän on omat sivuvaikutuksensa. Toisilla ne tulevat voimakkaampina, kun taas toinen ei välttämättä kärsi niistä juuri lainkaan. Minä, kun en ole aiemmin ottanut edes buranaa, jos päätä on pakottanut, koska en ole halunnut kehooni ylimääräisiä myrkkyjä. Olen ennemmin nukkunut seuraavana yönä pitkät unet ja juonut vielä vähän enenmmän vettä. Olen siis aina ollut oikea lääkenatsi. ;)

Ekasta sytokerrasta on nyt siis 3,5vk ja toisesta 2vrk. Mulle annetaan jatkossa aina kolmen viikon välein se järkyttävä myrkkymäärä suoraan suoneen, jos kaikki veriarvot ja yleisvointi sen vaan sallii. Todella toivon, ettei mutkia tule matkaan, koska noh... Ainahan ne viivästymiset pidentää myös sitä aikaa, että saisin terveyskultani takaisin. 

Mutta sen olen päättänyt, etten rupea murhetimaan aikaa, koska se on turhaa. Nyt mennään päivä kerrallaan ja nautin hyvistä hetkistä. Sitten kun niitä vähän huonompia hetkiä tulee tässä matkan varrella niin jaksan tarpoa ne läpi sillä, kun tiedän, että kyllä se hyvä päivä vielä joku päivä koittaa. Yhdessä ystäväni lähettämässä voimabiissä sanottiin todella osuvasti ja se lause jäikin heti sydämeeni. "Välillä saa murtua, muttei koskaan lannistua."

Positiivisella ajatuksenvoimalla on ihan hurjan suuri merkitys. Mutta sinä päivänä, kun on hankalaa niin totta vie mun on tosi vaikea saada ajatusta kirkastumaan, jos kivut ovat kovat tai huono vointisuus vaivaa. Positiivisuus korostuu sitten hyvinä päivinä, kun vaikeudet on voitettu. Miten sitä onkaan sitten niin kiitollinen, kun pystyy tekemään jotain sellaista, mikä on sitä omaa normaalia arkea. Se on niin ihanaa, että!:) Niinä päivinä pääni leijuu todella pilvissä ja oloni on suorastaan pidättelemätön!;)

Sen olen oppinut, että mitä hyvänsä tunteita pyörittelen mielessä niin ne on vain käytävä läpi. Palvelen siinä vain itseäni, kun annan mieleni olla tunteen vallassa ja näin ollen saan käsiteltyä vallitsevan tunteen siinä hetkessä, kun se on ajankohtainen. Silloin kun itkettää niin itke, kun naurattaa niin naura. Jos olo on tuskainen niin ole rauhassa, se menee kyllä ohi. Tai kun kipu on kovimmillaan niin lepää, sekin menee ohi.  Muistakaa ne elämän pienet ilot, niistä on kiitollisuus tehty.

En nyt näköjään ajautunutkaan kertomaan hoidoistani vaan tunteiden pyörteistä. Palaan hoitokertomukseen myöhemmin. Nyt minulla ei vain ollutkaan niistä mitään kerrottavaa, koska kuuntelen letkeäsointuisia tico-tico lattareita ja nään silmissäni vain kuumat beachit ja hulahula -hameet. Myrkkypussit jääköön johonkin toiseen postaukseen.

Hoo