Hetki lyö

Phöh. Eilisen perjantain "kunniaks" peruuteltiin sitten taas.. :/ Mulla oli aamulla kuuden aikaan taas kuumetta 37.9. Hoitaja kehotti ottamaan panacodin, jonka olin illalla jättänyt ottamatta, koska pärjäsin ihan hyvin luukipujen kans. Yritin pistää hanttiin, että eikö se kuume nyt kevyemmälläkin lääkkeellä laskis ja kun pärjään kipujen kans ihan hyvin. "Mutta, kun kyllä sinun nyt kannattaisi ottaa se lääke." No prkl, otetaan sitten.

Nukahdin hetki lääkkeen oton jälkeen kuin nuijanukutukseen. Heräsin välillä vain vähän, kun verikokeet käytiin ottamassa ja puurolähetti toi aamupalaa.

Minulle oli tilattu ambulansikyyti aamuksi, kun minut vietiin vielä tutkimuksiin kätilöopistolle Helsinkiin. Infektion aiheuttaja oli vielä hiukan epäselvä, joten tilanne oli siis tutkittava vielä. Heräsin ihan sekavana, kun kyyti tuli hakemaan minua. No ei siinä auttanut, kun lähtee matkaan vaikka tuntui, että nukahan pystyyn ja olo oli vähän öllö.

Mulle laitettiin hengityssuojain kasvoille infektioriskin vuoksi ja tippaletku tuli mukana, koska mua nyt on nesteytetty suonen sisäisesti koko ajan. Lanssimiehet tarjos pyörätuolia, mutten hyväksynyt kyytiä, koska halusin kävellä ite. Niin me mentiin peräkanaa niin että toinen lanssikavereista "talutti" mua tippaletkun päässä. Vitsailinkin, että meinaatteko, että karkaan, jos päästätte täysin vapaalle jalalle. ;)

Kättärillä mulle sitten järjestettiin oma huone, joka oli lääkärin tutkimushuone, johon mulle kärrättiin sänky. Nukuin, nukuin ja nukuin.. Lopulta lääkärit tuli tutkimaan mut noin kolmen tunnin oottelun jälkeen.

Infektion syy varmistui ja se osoittautui mahaleikkauksen jälkikomplikaatioksi. Hematologinen infektio, eli sisäinen pieni verenvuoto leikkausalueella. Pöpöjen on hyvä kiinnittyä tällaisiin kohtiin ja tulehdus oli pikku hiljaa muhinut lopulta aiheuttaen kovan kuumeen.

Noh, pääasia, että syy tähän kaikkeen löytyi lopulta ja pystyttiin varmistumaan siitä, että mun antibiootit on nyt varmasti ne oikeat. Aikamoisella hevoskuurilla ne menee nyt jonkin aikaa, että pöpöt saadaan varmasti nuserrettua. Sehän tästä tulee seuraamaan, että mun hoitoaikataulu viivästyy..

Lanssi tuli hakemaan mut, kun kaikki oli kättärillä valmista. Katsoin sängystä ylös noustessani kauhistuneena, kun ne lanssin tyypit oli tullut ihan paareilla hakemaan mua. Ilmoitin välittömästi, että pystyn kyllä itse kävelemään. "No me mahutaan kato paremmin autoon, kun laitetaan sut paareihin." Ai, että mua suututti, kun ne käski mut siihen makamaan. Vaikka olin ihan unentokkurassa niin ei se nyt sitä tarkoita, etten pysty itse toimimaan. Kaiken huippuna, kun päästiin perille, ne kärräs mut niillä hemmetin paareilla mun huoneen ovelle saakka. Mielenosoitukseks irrotin itteni ja oikeen pomppasin paareilta pois ja kävelin huoneeseeni. Pitäkää tunkkinne, en minä mikään avuton ole!

Ja yäk.. Sitten se alko. Jo siellä lanssissa, köytettynä paareihin, mulle rupes nousemaan vaan se etova olo. Kun olin hetken maannut sängyssäni niin yhtäkkiä oksennus lensi kaaressa. Ihan hirvee olo.

Onneks sain äkkiä pahoinvointilääkettä ja sitten nukuinkin taas vaihteeks pari tuntia. Unien jälkeen olo rupesi kohenemaan ja tässä vaiheessa olikin kohta jo mentävä nukkumaan. Ja kyllä nukuinkin hyvin, koska olihan mulle väläytelty, että pääsisin kotiin lauantaina.

No nyt on sitten se lauantai ja minä oon oottanu jo aamu kuudesta asti, että millon ne päästää mut kotiin. En uskaltanut vielä aiemmin juhlia kotiin pääsyä, koska näistä lupauksista nyt ei ikinä tiiä, koska jos sitten tuleekin jotain.. MUTTA NYT! Nyt lääkäri kävi sanomassa, että kyllä minut kotiutetaan tänään. Nyt vain oottelen kaikki paperit ja reseptit mukaan ja adios! Perävalot vilahtaa muuten niin vikkelään, että lännennopein mieskin jää kakkoseks. :D Jaujau!

Ja niin koitti vapaus!! :D

Hoo